Työn uusi muoto: se on LÄHItyötä kun työ tehdään kotona
Veli-Antti Savolainen:

Palaamme oppipoika-kisälli-mestariaikaan tuotantojen pienentyessä älyteknologioiden myötä.
Silloin työ tehdään kotona, mökillä tai missä sua huvittaa, paikan ja myös työajan merkitys vähenee - joissain ammateissa poistuu , pääasia on että hommat hoituu.
Korona todisti pakkokokeilu paikka-aika teorian eduksi; miksi pitäisi lähteä määrättyyn paikkaan määrätyksi ajaksi, määrättyyn tehtävään määrättäväksi tarpeettomalle menopaluu matkalle kuin säästää sekin aika työn tekoon jossa kontrolleri on oma rehtiys.
Mestari - kisälli - oppipoika vertaus muuttuu myös siinä suhteessa että työvoiman ikääntyneimpien astminen peliin antaa mahdollisiuuden sukupolivitiedon ja työosaamisen siirrolle kuin niihin aikoihin - siis mestari aikakaudelle, jolloin vertsas, puoti ja paja oli lähityöpaikka. Himassa.
Tämä koskee kansalaisia, yhteiskuntaelämää monin tavoin. Eri maissa on erilaista työharjoittelua, entisajan oppipoika-kisälli-mestari järjestelmän perinnöstä syntyvää toimintaa, jossa oppipoikavaihe, työharjoittelu ja oppisopimusvaihe tehdään palkatta tai pienemmällä korvauksella osana opiskelua ammattia varten.

Käsityöammateissa sitä ei enää ole, mutta se toimii taiteen alueella, esimerkiksi musiikissa, jossa vanhat mestarit opettavat itsestään selvyyden lailla nuorempiaan.
Väestön lisääntyessä ja työn loppuessa vanhoissa töissä, automaation ja robotiikan korvatessa ihmistä, yhteisten tehtävien ja tekemättömän työn silti odottaessa, vanha käsityöläisten malli oppipoika-ajan hyödystä kannattaisi muistaa kisällien avuksi ja mestarien muokkauksessakin.
Ammattirakenne muuttuu parasta aikaa paljon enemmän kuin siirryttäessä teolliseen aikaan, joka syrjäytti varman ammattikunta ja -kiltarakenteen.
Mutta; olemme palaamassa pikemmin takaisin kohti esiteollisen ajan rakenteita kuin kokonaan uuteen.
Maailmanhistoriassa voi käydä niin, että ihmiset tiettyyn paikkaan, tiettyyn aikaan ja tiettyyn tehtävään siirtänyt kankea teollisen ajan malli jää lyhyeksi harharetkeksi jo ekologisen pakon vuoksi.

Oppipoikien kannalta paluu vanhaan olisi hieno juttu, nuorisotakuu saisi elämänmukaisia sisältöjä kun siihen yhdistettäisiin sukupolvisen erottautumisen sijasta sukupolvitiedon ja taidon määrätietoisen jakaminen, tekemällä oppiminen, hiljaisen, kokemusperäisen tiedon siirto, mestareilta start up ihmisille. Mestareille syntyisi käyttöä esimerkiksi oppisopis tai työharjoitterlun valmentajina.
”Emme vastaanota viisautta, vaan meidän on löydettävä se itse kulkemalla halki loputtomien erämaiden, mitä kukaan ei voi tehdä puolestamme, miltä kukaan ei voi meitä suojella, sillä viisautemme on se näkökulma, jonka kautta lopulta tarkastelemme maailmaa.”
Kokemusperäistä, hiljaista tietoa: viisautta ja siihen liittyvää sosiaalista ulottuvuutta ja vastaanottajan hyötyä ei googlausyhteiskunnassa ymmärretä arvostaa, vaikka edeltävät tuhannet vuodet se oli opetusfilosofian ydintä ja on vallalla muun seitsemän miljardin ajattelun ytimessä kuten edellä osoitan.
Se on kallista ja luonnonvastaista hölmöyttä, jossa kerettiläisoppi on tulkittu teknologian kautta hyläten syvempi tietämys, valiten pikainen pinnallisuus. Harhaoppia hiljaisen tiedon vähättely on juuri siksi, että se ei ymmärrä aikamme olennaista pedagogista vaadetta, elämänikäistä oppimista ja learning by doing, tekemällä oppimisen haastetta.
Pitää muistaa, että hiljaisen tiedon ja loogisen älykkyyden välinen ero on suhteellisen pieni. Tutkimus kertoo, että väite: ”mitä enemmän ihmisellä on hiljaista tietoa, sitä älykkäämpi hän on”, korreloi selkeästi paremmin kuin ”mitä älykkäämpi ihminen on, sitä enemmän hänellä on hiljaista tietoa.”
Äly on vain työkalu jota täytyy osata hallita viisaudella eli hiljaisella tiedolla..

Oppipoikien uudenlainen esiinmarssi ja sukupolvinen osaaamiskohtaamisen renesanssi poistaisi ikärasistisia rakenteita yhteiskunnassa ja loisi kisällivaiheelle realistisen viitekehyksen nykyisen pikahyödyntämisen, 35-45 vuotiaisiin kohdistuvan kaikki-irti-paineen järkevöitymisen ja ihmisen työn vaiheiden asettumisen oikeaan mittasuhteeseen historiallisessa jatkumossa.

Mentorointi on paljon intiimimpi yhdessätekemisen muoto kuin valta-asemasta johtaminen. Oppilas on tässäkin tietysti viimeksi itse vastuussa oppimisestaan. Tietoa ei voida suoraan ”siirtää”, eikä toista voida pakottaa oppimaan havainnoista jos havainnointi ei kiinnosta, jos hän ei halua omaksua ”vanhoja ajatuksia”.
Oppilas täytyy saada vakuuttuneeksi, että hän tarvitsee juuri sitä osaamista, jota mestari tarjoaa. Kaikki perustuu luottamuksen voittamiseen ja siksi mentorin on luotava hyvä suhde oppilaaseensa, jotta hän oppisi.
Tässä olisi merkittävä mahdollisuus yhdistettynä lähityön uuteen radikaaliin teknologiaan.
Siinä olisi myös suomalaisen kotouttamistoimien pohjaidea ja vientimalli pakolaisten integraatioon suomalaisena vientituotteena älyaikaan vanhasta traditiosta.
Maailma on perin pohjin mullistunut maatalouden koneistuksen, väestöräjähdyksen, tietotekniikan ja logistisen vallankumouksen seurauksena. Reaalitalouden menetettyä merkitystään varjofinanssitaloudessa moni menettää työturvan, työ pätkittyy ja keskinäiset lojaliteettikäsitykset muuttuvat työpaikoilla. Työtä ei synny myös koska rahalla saa rahasta enemmän, velka on parempi bisnes kuin investointi.
Tähän saakka emme ole perineet koneista eläkemaksuja, sosiaaliturvamaksuja emmekä veroja. Robottien suhteen joudumme tämän harkinnan tekemään, muuten turvarakenteet eivät säily.
Edessämme on väestön kasvun ryydittämä, ikääntymisen lastittama, teknisesti osaamattomien, vanhentuneen koulutuksen ja taitotason työntekijöiden työtön toimettomuus ja siitä johtuva turhautuminen.
Yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi ja ääriryhmien demagogian ja väkivallan torjumiseksi.
Ihmisen uusi elämä pitää hahmottaa tapahtuvien tosiasioiden eikä eilispäivän perusteella.
Uuden ajan ihmisellä voi taas olla oma kotipajansa ja hän voi ylläpitää omaa nettimediaansa ja -kauppaansa ja voimalaitostaan. Kun teollinen tuotanto muuttuu tulostamiseksi, kansainvälistä kauppaa on vähemmän ja rahtiliikenne kutistuu pieneen osaan nykyisestään. Se on lähitalouden suuri ekologinen visio.
Tuotanto demokratisoituu ja netti on ilmainen, globaali markkinapaikka. Algoritmit kohdentavat mainonnan tarkkaan ennalta asiakkaasta kerätyn tiedon perusteella. Kuluttajalle voit kohdistaa suoraan tuotekohtaisia tai paikallisia tiedotuksia ja mainoksia asiakkaan fyysisen sijainnin perusteella.
Aiemmin on aina syntynyt uusia korvaavia työaloja, maataloudesta siirryttiin teollisuuteen, teollisuudesta palvelualoille nyt ei olekaan mitään pakopaikkaa. Tilannetta jossa asiat järjestyvät jonkun muun toimesta.
Amerikkalaistutkijat puhuvat ”nowhere to run” ilmiöstä arvellessaan että massatyölle ei ole korvaajaa robottien ja bittien maailmassa. Osa matalan osaamisen työläisistä ei löydä enää uutta työtä, sillä koneet ovat taidoiltaan jo vastaavalla tasolla, mutta kustannuksiltaan edullisempia.
Suomalaistutkijat ovat samoilla linjoilla kuin amerikkalaiset..
”Tuleva murros lienee työtehtävien haastavuuden kehityksen suhteen erilainen. Kun työt syntyvät lähinnä aloille, joiden tehtävät eivät ole rutiininomaisia tai helposti opittavia, on uudelleensijoittuminen vaikeampaa. Kaikista ei voi tulla lääkäreitä, tutkijoita tai datan louhijoita. Korvaavat työt ovat mitä todennäköisimmin paljon aiempaa monimutkaisempia. Vaikka kyvyt riittäisivät, kouluttautuminen uusiin ja haastaviin tehtäviin vie joka tapauksessa kauemmin aikaa.

Työajan pitäisi hengittää myös erilaisten ruuhkahuippujen, kausivaihteluiden, viikkorytmin ja päivittäispiikkien tahtiin.
Siinä pitäisi toimia kuten ekonomisti Pekka Tiainen ehdottaa; työ tulee jakaa ja järjestää uudelleen. Tehdään työaikapankkien järjestelmällä sitä silloin kun tarve on, tarjoilija viikonloppuna eikä tiistaina, ratikkakuski ruuhka-aikaan, marjanpoimija kesällä rinnekoneen kuljettaja talvella, näinhän toimivat jo projektihommalaiset.
Kahdeksan tunnin työpäivä on kirjoitettu lakiin, se estää.
Olisiko parempi jos olisikin viikkotyöaika tai kuukausityöaika tai ei aikaa ollenkaan vaan suorituskorvaus?
Kenen vapaudet siinä kasvaisivat ja kelpaisiko se vapaus?
